sunnuntai 2. elokuuta 2015

Vi håller fanan högt

Vi håller fanan högt tapasi isäni sanoa, milloin missäkin tilanteessa. Ja lippua on koetettu nyt pitää korkealla, vaikka uuden varustamon haasteet tuntuvatkin välillä melkoisilta. Ajattelen niin, että jos vaan sinnikkäästi toimimme ikään kuin homma olisi hallinnassa ja kaikki menisi hyvin, niin ehkäpä kaikki lopulta sitten meneekin juuri niin. Onneksi minulla on jo kokemusta vanhassa talossa asumisesta, ja se onkin opettanut, että asioita on turha murehtia kovasti etukäteen. Ongelmia kannattaa ratkoa vasta sitä mukaa, kun niitä eteen tulee.

Toiveikkaan ja iloisen tunnelman vaalimisessa ihan parasta apua saa aina rakkailta serkuiltani. Olenkin onnellinen ja kiitollinen, että juuri he olivat ensimmäiset "vieraamme". Samat ihanat, jotka heti isän kuolemasta kuultuaan riensivät Maijalaan ja jotka niin hyvin osaavat samastua siihen tuskaan, jota Puhoiksen tyhjän komentosillan näkeminen edelleen herättää. Mutta jotka totisesti osaavat myös pitää hauskaa ja nauttia elämästä! Laiva ei ollut ajokunnossa eikä asiansa osaavasta miehistöstä tietoakaan, kun he heinäkuun puolivälissä ihastuttavan omatoimisesti saapuivat Laitaatsiltaan. Vietimme siis telakalla laatuaikaa ihan parhaimmillaan.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin voin talvella aina palata, jos mieleen hiipii epäilys, että onkohan höyrylaiva sittenkin pikemmin uhka kuin mahdollisuus... Kiitos murut <3 <3 <3




(ps. Pahoittelut videon teknisestä laadusta, täytyy seuraava ladata vähän isompana. Tunnelma välittyy tästäkin, ainakin paikalla olleille)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti