Vesipainekoe selvitetty - kattila tiivis

Alkutaival varustajana oli hieman karikkoinen, sillä ratkaistavaksi tuli heti kättelyssä vuotavan kattilan ongelma. Viime kesänä nimittäin huomattiin, että kattilan pohjalta tihkui hieman vettä. Alkukesästä asiaa alettiin selvittää ja toivottiin, että kyse olisi ollut vain siitä, että joku niitin kanta olisi hieman vuotanut. Selvitystyö kuitenkin osoitti, että ongelma oli paljon suurempi. Lieskauunin pohjalta löytyi noin 50 senttimetrin halkeama. Halkeama oli niin leveä, ettei kattilan sisällä saanut edes otettua siitä puhelimella kuvaa, jossa koko ongelma olisi mahtunut samaan kuvaan.

Onneksi on olemassa kattilakirja, johon on kirjattu kaikki katsastukset ja aiemmat ongelmat. Sieltä löytyi tieto siitä, että kyse on vanhasta halkeamasta, jota on 70-luvulla hitsattu. Nyt sauma oli siis antanut periksi ja se piti hitsata uudelleen.

Uutta palkoa

Keskiviikkona 22.7., kun vettä oli kattilassa vähitellen jo useampana päivänä lämmitetty, koitti varsinainen vesipainekoe eli katsastus. Katsastuksessa paine nostettiin painepesurilla vaadittuun 13 bariin, joka on 1,3 kertaa suurin sallittu käyttöpaine. Voitte varmaan arvata, että koko miehistö tuuletti, kun katsastaja totesi kattilan tiiviiksi.

Onnistunutta päivää juhlistettiin illalla taco-aterialla, ja jälkiruuaksi Kaisa loihti Konemestarin emännän erikoiset, joista tuleekin toivoaksemme Puhoikselle uutta perinneruokaa.

Saimme katsastuksessa myös luvan käydä koeajelulla ennen katsastuksen viimeistä vaihetta eli käyttökatsastusta, jossa tarkastetaan varoventtiilien toiminta höyryt päällä. Sillekin on jo aika sovittu elokuun puoleen väliin. Niinpä illalla  koitti vielä minulle hyvin tunteikas hetki, kun sytytin ensimmäistä kertaa tulet uuniin.

Minua alkoi tietysti tilanne aikalailla itkettää. Onneksi Eemeli pelasti tilanteen ja kysyi kolmevuotiaan viisaudella ja tarkkanäköisyydellä, että: "Mitä sie nyt käyt itkemään? Ollaanhan myö kaikki tässä!" Niin juuri Emppu! <3

Katsastusta kohti

Eilen alkoi ja tänään jatkui valmistautuminen katsastukseen. Ensin tietysti tuumailtiin. Sen jälkeen pantiin muta- ja miesluukun tiivisteet paikoilleen ja sitten vettä kattilaan.

Kun kattila saatiin täyteen, pantiin luukut kiinni. Samassa yhteydessä varoventtiilin jousien tilalle vaihdettiin putket, että ne eivät aukeaisi vesipainekokeessa.

Seuraava vaihe oli veden lämmittäminen noin neljäkymmentäasteiseksi. Ratkaistava oli, miten lämmitys tapahtuu, kun sitä ei voi puilla tehdä, koska silloin tulipinnat nokeentuisivat eikä silloin nähtäisi mahdollisia vuotoja. Nestekaasu on siisti keino, mutta kaasupullojen turvallinen käyttö aiheutti runsaasti pohdintaa miehistön keskuudessa, joten päätettiin nukkua rauhassa yön yli.

Hyvien ideoiden siivittämiseksi nautittiin illan päätteeksi sitruunapastaa ja mansikkakakkua.

Aamuun mennessä suunnitelmat olivat hioutuneet toteuttamista vaille valmiiksi. Suurin teho kaasupullosta saavutetaan, kun liekki pannaan yksinkertaisesti suoraan pulloon. 

Samaan aikaan toisaalla kaikki kynnelle kykenevät kansimiehet osallistuivat Kaisan mainioon solmukouluun, jossa tutuksi tulivat monessa paikassa hyödylliset paalusolmu, merimiessolmu ja siansorkka.

Jossain vaiheessa alkoi tuntua tarpeelliselta lisätä hiukan turvallisuutta. Niinpä päätettiin ottaa kettiön kaasuhellasta paineensäädin ja pätkä letkua, jolloin kaasupullo ei enää kuumentunut yhtä paljon. 

Päivä ei ollut toki pelkkää puurtamista vaan sisälsi myös hupia, kun S/S Unnukka saapui Laukansaaresta vierailulle. Puhoiksen miehistö sai nauttia paitsi hyvästä seurasta myös Unnukan kyydistä, kun kävimme matkustajasatamassa maisemaristeilyllä. Sille reissulle ei valitettavasti tullut kameraa mukaan. 

Päivän päätteksi paisteltiin muurinpohjalettuja ja tietysti saunottiin. Tästä on hyvä jatkaa luottavaisin mielin kohti huomenna koittavaa katsastusta.

Maali-inventaario

Ei tämä olo täällä sentään ihan pelkkää aurinkokannella loikoilua ole. Jotain pientä täytyy yrittää puuhaillakin. Huomenna on jännittävä päivä, koska silloin tehdään vesipainekoe. Sitä varten Matti puhdisti mutaluukuista ja miesluukusta vanhat tiivisteet pois. Sen jälkeen Matti vielä ruuvaili saunan repsottavan katon paremmin paikoilleen. Varustamo kiittää :)

mutaluukku

miesluukku

Itse puolestani inventoin maalivarastoja. Maalaamista täällä riittää aivan loputtomasti, ja melko pikaisesti pitäisi muun muassa paikkamaalata vähän kappia, maalata ajohytin sisäkatto ja osa reelinkien sisäpuolista. Messin ja saunan eteisen lattiatkin kaipaavat jossain vaiheessa uutta maalia pintaansa. Jotta pääsisin hommassa alkuun, päätin ensin tutkailla, mitä kaikkea peräpilssistä löytyy.

Raju on tietysti hengessä mukana.

Kävin joka purkin läpi ja paljon olikin kaatopaikalle vietävää. Kirjoitin ylös kaikki säilytettävät maalit, niiden merkit ja purkeista löytyvät sävyt. Näin selvisikin moni asia, kuten vaikkapa käytettyjen lattiamaalien sävyt.  Ruskeaa lattiamaalia löytyi sen verran, että sillä saisi varmaan vaikkapa messin lattian tai saunan pukuhuoneen lattian maalattua vaikka huomispäivänä. Mastomaalia ja hopeanhohtoista silikonialumiinimaalia on myöskin runsaasti, mutta niille ei juuri nyt ole kyllä erityistä tarvetta. Mastomaalin löytyminen oli kuitenkin erityisen hyödyllistä, sillä en ikipäivänä osaisi ostaa omin päin niin kellertävää sävyä.

Erityisesti sisätiloissa käytetyt maalit ovat tuttuja ja helppokäyttöisiä, mutta varastosta löytyi myös maaleja, joiden kaltaisten kanssa en ole aiemmin ollut tekemisissä. En esimerkiksi tiedä, onko Temadur 50 sellainen maali, jolla voisi maalata ajohytin katon. Tai en tiedä, onko Temalac FD 50 se maali, jolla kappia voisi paikkamaalata. Enkä muutenkaan tajua, miten em. maalin kanssa ylipäätänsä toimitaan. Täytyypä ottaa siis selvää.

Teloja, pensseleitä ja hiontatarvikkeita löytyi ilahduttava määrä, ja nyt ne on kaikki järjestetty yhteen ja samaan paikkaan. Jotain tarttis päästä maalaamaan pikapuoliin.

Turistina kaupungilla

Lomapäivät sujuvat usein leppoisan letkeästi vain täällä Laitaatsillan telakalla. Välillä on kuitenkin hauska käydä turistina kaupungilla. Eilen oli juuri sellainen päivä.

Suuntasimme ensiksi yhteen Savonlinnan viihtyisimmistä kahviloista eli Cafe Alegriaan. Paikan viehätys syntyy monista tekijöistä: muun muassa hyvästä sijainnista, reilun kaupan- ja luomutuotteista, ihanasta sisustuksesta ja ystävällisestä palvelusta.

Tästä on ehtinyt jo suussasulava suklaamuffinssi kadota parempiin suihin.

Herkkujen lisäksi Cafe Allegriasta tarttuu helposti matkaan muutakin. Tällä kertaa paikan valinnan syynä oli kuitenkin erityisesti siellä esiintynyt Cafe Barock. Kyse on aivan loistokonseptista, ja ideana tarjoilla klassista musiikkia helposti lähestyttävällä ja rennolla tavalla. Kyse ei ole varsinaisesti konsertista, vaan siitä, että musiikki viedään erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin syömisen, juomisen ja jutustelun lomaan. Tosin on kyllä sanottava, että musiikki ja musisointi oli niin ihanaa, että sitä teki vaan mieli kuunnella. Sunnuntaina 19.7. tätä iloa tarjolla vielä lisää Savonlinnassa. Tarkista paikat ja ajat täältä.

Kahvilasta matka jatkui satamaan ihmettelemään vanhoja laivoja. Olivat kyllä hienoja, mutta eivät enää höyrylaivoja. Selvästi vanhaa oli kuitenkin muuten monin kohdin vaalittu,  ja se lämmittää aina sydäntä.

Kaupunkivisiitin lopuksi kävimme vielä torilla täydentämässä varustamon nuortenkirjaosastoa ja ostamassa laatikollinen mansikoita. Siitä olikin sitten hyvä siirtyä takaisin Puhoiksen aurinkokannelle nauttimaan kesästä.