Vielä on kesää jäljellä

Tai oikeastaanhan se kesä vasta alkoi, suurin piirtein samaan aikaan töiden kanssa. Onneksi on viikonloput. Sopivasti viime viikonloppuna oli Puhoiksella myös katsastuksen viimeinen vaihe eli käyttökatsastus, jossa tarkastetaan, että varoventtiilit toimivat. Ja toimivathan ne. Eläköön! Laiva on nyt katsastettu! Kiitos ja kumarrus Kalle!

Samoilla höyryillä lähdettiin sitten viikonlopun viettoon höyrypursiseuran tukikohtaan Laukansaareen. Suurin osa miehistöstä saapui laivaan perjantai-illan mittaan, ja illalla tietysti saunottiin pitkän kaavan mukaan ja nautittiin elokuun tähtitaivaasta. Samalla viriteltiin kokeeksi Granitista hankittu valosarja kannelle. Kovasti pohdin, ovatko valot liioittelua, mutta ovathan ne ihanat! Taika piilee viidentoista watin hehkulampuissa, jotka luovat lapsuusaikojen sirkustunnelman, kuten Kalle asian osuvasti kiteytti. Luulenpa, että valot jäävät hyvinkin käyttöön  luomaan tunnelmaa loppukesän ja syksyn pimeisiin iltoihin ja öihin.

Matkaan lähdettiin lauantaina aamupäivällä ja ensin pistäydyttiin kaupungin rannassa tyhjentämässä septitankki ja ottamassa vettä. Lähtiessä tehtiin pieni saitsari kaupungin yläpuolelle ja otettiin ehkä biljoonannet linnakuvat.

Myös S/S Oberon oli liikenteessä.

Matkalla oli paikoitellen kova tuuli, mutta perillä Laukansaaressa sää oli mitä ihanin - kuten tavallista. Koska varustamossa pyritään perinteiden vaalimisen lisäksi seuraamaan myös aikaa, miehistö iloitteli muun muassa suppaamalla. Lapsille viikonloppu oli varsinainen riemuloma. Vesileikkien ohella loputtomasti iloa tuntui olevan Laukansaaren lampaista, jotka näyttävätkin olevan tänä kesänä erityisen seurallisia. 

Muikunperkaustalkoot

Päällikkö vakavana velvollisuuksien äärellä :)

Illalla saunottiin Laukansaaren ihanista ihanimmassa rantasaunassa ja syötiin savumuikkuja sun muita kalaherkkuja. Myös sunnuntai valkeni aurinkoisena ja suppailu jatkui. Ahkera Juha paikkasi ja paikkamaalasi kappia ja korjasi salongin luukkua. Koska meistä monella hieman painoi päälle töihin ja opiskeluihin paluu, kotimatkalle lähdettiin sunnuntaina jo puolilta päivin. Laitaatsiltaan palattiin hieman haikein mielin mutta ennen muuta ihanasta viikonlopusta onnellisina. On aina yhtä hämmästyttävää, miten nopeasti ja täydellisesti arkihuolet ja työasiat laivalla unohtuvat.

Varustamo kiittää jälleen kerran erinomaista miehistöä. Ei muuta kuin seuraavaa purjehdusta suunnittelemaan!

Vi håller fanan högt

Vi håller fanan högt tapasi isäni sanoa, milloin missäkin tilanteessa. Ja lippua on koetettu nyt pitää korkealla, vaikka uuden varustamon haasteet tuntuvatkin välillä melkoisilta. Ajattelen niin, että jos vaan sinnikkäästi toimimme ikään kuin homma olisi hallinnassa ja kaikki menisi hyvin, niin ehkäpä kaikki lopulta sitten meneekin juuri niin. Onneksi minulla on jo kokemusta vanhassa talossa asumisesta, ja se onkin opettanut, että asioita on turha murehtia kovasti etukäteen. Ongelmia kannattaa ratkoa vasta sitä mukaa, kun niitä eteen tulee.

Toiveikkaan ja iloisen tunnelman vaalimisessa ihan parasta apua saa aina rakkailta serkuiltani. Olenkin onnellinen ja kiitollinen, että juuri he olivat ensimmäiset "vieraamme". Samat ihanat, jotka heti isän kuolemasta kuultuaan riensivät Maijalaan ja jotka niin hyvin osaavat samastua siihen tuskaan, jota Puhoiksen tyhjän komentosillan näkeminen edelleen herättää. Mutta jotka totisesti osaavat myös pitää hauskaa ja nauttia elämästä! Laiva ei ollut ajokunnossa eikä asiansa osaavasta miehistöstä tietoakaan, kun he heinäkuun puolivälissä ihastuttavan omatoimisesti saapuivat Laitaatsiltaan. Vietimme siis telakalla laatuaikaa ihan parhaimmillaan.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin voin talvella aina palata, jos mieleen hiipii epäilys, että onkohan höyrylaiva sittenkin pikemmin uhka kuin mahdollisuus... Kiitos murut <3 <3 <3




(ps. Pahoittelut videon teknisestä laadusta, täytyy seuraava ladata vähän isompana. Tunnelma välittyy tästäkin, ainakin paikalla olleille)

Laivalla baariin

Ehdotin Maikulle viime perjantaina, että lähdetäänkö illalla baariin, kun varustamon polkupyörätkin ovat taas kunnossa. Maikku piti suunnitelmaa hyvänä, mutta Kalle ihmetteli siitä kuultuaan, miksi ihmeessä baariin pitäisi pyörillä lähteä, kun meillä kerran on höyrylaivakin. Isäkin on kuulemma useaan otteeseen laskeskellut, että on halvempaa lähteä laivalla kaupunkiin kuin ajella taksilla. Ei muuta kuin  konemestarin hankintaan ja halonottoon siis!

Konemestariksi saatiin Mannisen Mikko ja kansimiehistöönkin vahvistusta, kun Juha S. saapui laivalle. Tunnelma alkoi olla kuin vanhoina hyvinä aikoina, kun lähdettiin kohti kaupungin huvituksia, ja aivan ytimeen sitten päädyttiinkin.

Kaupunkien rannassa yöpymisessä on puolensa ja puolensa. Laiva vetää väkeä magneetin lailla, mikä on tietysti mukavaa, mutta kieltämättä siihen liittyy omat haastensakin :-D Ja mitä pidemmälle ilta ehtii, sen yllättävämpiin tilanteisiin helposti päädytään.

Koska lauantaina oli yksi kesän harvoja todella lämpimän kesäisiä päiviä, päätettiin kylille jäädä vielä toiseksikin yöksi. Lapset nauttivat, kun saattoivat kipaista tämän tästä jätskikiskalle tai muuten torille pyörimään, ja rattoisasti se kului aikuistenkin päivä - osalla toisilla laivoilla töissä, osalla omalla laivalla puuhastellen.

Ravistuneet kirjaimet saivat uutta maalia pintaansa.

Munakoisot paistumassa Burani Bonjonia varten.

Iltaisin ja öisin alkaa olla jo aikamoisen pimeää. Ilmassa alkaa vähitellen olla loppukesän tuntua. Satama hiljeni satamaravintola Waahdon sulkeuduttua, mutta aamuyöstä oli tarvittu kuulemma myös korvatulppia :-D Itselläni on onneksi hyvät unenlahjat.

Sunnuntai valkeni harmaana ja sateisena, ja iltapäivällä palasimme takaisin Laitaatsiltaan. Mutta ei iloittelu suinkaan vielä siihen loppunut, vaan illalla menimme vielä Olavinlinnaan Sonata Arctican keikalle. Bändin jätkiä nähtiin muuten aiemmin päivällä myös Puhoiksen kannella ja konehuoneessa. Sitä ei kuulkaa siis tiedä, mitä ensi kesäksi keksitään. Stay tuned!