lauantai 11. heinäkuuta 2015

Isämme oli laivanvarustaja

Vuonna 1984 isämme yllätti meidät ja osti höyrylaivan. Ostoidean isä oli isän ystävä ja kurssikaveri Pentti Roitto, joka hankki varustamon toiseksi osakkaaksi ministeri Aatos Erkon. Yhteisomistusta ei kuitenkaan kestänyt montaakaan vuotta, ja vuonna 1987 isä lunasti laivan yksin itselleen. Isällä oli tapana vitsailla, että Aatokselta loppuivat rahat. (Vitsivitsi... aikahan se tietysti kortilla oli.)

Varustajaksi ryhtyminen oli isältä sikäli yllättävä veto, että isällä ei ollut kummempaa veneily- tai purjehdustaustaa. Isä oli ennakkoluuloton ja reipasotteinen, ja niinpä isästä tuli kolmeksikymmeneksi vuodeksi Puhoiksen kippari, ja hän hankki lisäksi  ns. dispanssin eli erivapauden toimia tarvittaessa myös Puhoiksen konemestarina.

Huolettomat metsäylioppilaat P. Roitto ja K. Rantapuu



Tuore varustaja tervaa laivaansa 1984

Vuonna 2013 isä sai ansaitsemansa tunnustuksen intohimoisesta höyrykulttuurille omistautumisestaan kun Suomen Höyrypursisesura valitsi S/S Puhois-varustamon vuoden varustamoksi.



S/S Puhois on Tainionkoskella 1925 silloiselle Tornator-yhtiölle rakennettu niputtaja. Se on ns. komposiittilaiva eli puurunko on rakennettu rautakaarien varaan. Runko on samantyyppinen kuin perinteisillä tervahöyryillä mutta vähän lyhyempi. Puhois on vajaat kaksikymmentäneljä metriä pitkä. On mahdollista, että Puhois on Savonlinnan maakuntamuseon tervahöyryn S/S Mikon lisäksi ainoa säilynyt puurunkoinen höyrylaiva maailmassa.

 Puhoiksen alkuperäinen nimi oli Sampo, ja 1950-luvulla sen nimi muutettiin Puristaja I:ksi. Isä puhui useaan otteeseen alkuperäisen nimen palauttamisesta. Kuka tietää, ehkäpä kymmenen vuoden kuluttua 100-vuotisjuhlissa on sopiva hetki palauttaa alkuperäinen nimi.

Sampo työssään 1950-luvun alussa. Kansirakenteet olivat tuolloin hyvin erinäköiset kuin nykyään.


Sampo oli puristajatyyppinen niputtaja. Niputtaminen tapahtui siten, että puisten saappanien väliin uitetut puut puristettiin vaijerien ja höyryvinssin avulla pyöreäksi nipuksi, joka sidottiin rautakettingeillä ja -langoilla. Sampo oli tehokas niputtaja ja sillä saatiin päivässä aikaan 100-200 nippua. Ennätys tehtiin vuonna 1939, jolloin nippuja syntyi peräti 15 000. Laivan viimeinen aktiivinen työvuosi oli 1962. Yksityisomistukseen se siirtyi 1968, kun Jori Kontturi osti sen Ensolta.

Sittemmin vinssi on poistettu mutta säilytetty. Sen paikalle on rakennettu salonkihytti. Laivassa on ylipäätänsä hyvät tilat, sillä niputuksessa tarvittiin paljon väkeä. Laivan miehistö oli emäntineen kuusitoista henkeä. Nykyisin petipaikkoja on kaksikymmentäneljä. Lisäksi laivassa on tilava messi ja sauna.

Kun koneen päätehtävä oli vinssin pyörittäminen, selvittiin pienellä koneella, jonka teho on vain 62 indikoitua hevosvoimaa. Edullisesta rovista johtuen laivan matkanopeus on kuitenkin hyvä, maksimissaan seitsemän solmua tunnissa. Kone on taloudellinen, yhdellä pinokuutiometrillä ajetaan parhaimmillaan lähes kolme tuntia.

Seuraavan videon on Youtubeen  ladannut joku minulle tuntematon henkilö. Videolla Puhois on pari vuotta sitten lähdössä Savonlinnan satamasta. Isä muisti aina kaikille vieraille ylistää höyrykoneen miellyttävän hiljaista ääntä - sekä olemattomia peräaaltoja.



Isä rakasti laivaansa kaikesta sydämestään ja muutti kymmenen vuotta sitten jopa Savonlinnaan asumaan ollakseen lähellä laivaansa. Laivalla on ajettu paljon ja kestitty monenlaisia, -kokoisia ja -maalaisia seurueita. On tehty niin marja- kuin metsästysretkiäkin. Vietetty unohtumattomia päiviä ja öitä Saimaalla.


Kuvassa isänn oikealla puolella entinen konemestari Lasse Vaahtoluoto poikineen.
Kuvassa myös isän rakkaat ajokoirat Kila ja Juni.

Selvästi Saimaan kauneudesta liikuttunut kippari



Lokakuun lopussa 2014 perhettämme kohtasi valtava menetys ja suru, kun isä äkillisesti kuoli. Yksi aikakausi on peruuttamattomasti päättynyt. On edelleen äärettömän vaikea käsittää ja kestää, ettei isä enää istu Puhoiksen messissä omalla paikallaan.



- - -

EDIT 12.7. @SeppoAlaruikka muistutti aiheellisesti Twitterissä, että "7 solmua tunnissa" on virheellinen ilmaus (solmu sisältää jo tunnin) ja Puhoiksen ylikonemestari K. Vasara puolestaan selvensi FB:ssä, että konetta ei tarvittu vinssin pyörittämiseen vaan siirtymiseen. Kiitos kommenteista, näin sitä oppii - se juuri on yksi tämän blogin tarkoituksista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti